Harva pitää ikääntymistä positiivisena asiana, mutta on siinä myös jotain hienoa (vaikka toki nuori vielä olenkin). Asiat ympärillä tuntuvat sijoittuvan entistä selkeämpiin lokeroihin. Joskus jopa hetkittäin tuntuu siltä, että ihan kuin erottaisi tärkeät asiat vähemmän tärkeistä. Sitten punainen lanka taas katoaa ja sitä ihmettelee, että tajuaako tästä elämästä hemmettiäkään.

Jotain tärkeää niinä kirkkaina hetkinä kuitenkin taitaa tapahtua. Omalla kohdallani kyse on asioiden merkityksistä. On kyse sitten siviili- tai työelämästä, omistautumisesta tai omistamisesta, niin olen huomannut, että näissä hetkissä on ollut usein kysymys itselle merkityksellisempien asioiden tunnistamisesta. Mikä sitten on merkityksellistä kenellekin? Tässä kohtaa syntyy mielestäni yhteys meidän kaikkien arvoihin.

Arvot ovat usein kompleksisessa roolissa meidän elämässä. Usein saattaa kuulla, kuinka tärkeää on elää omien arvojen mukaisesti, ja sitten toisessa yhteydessä korostetaan ympäristöön sopeutumista. Kun näiden välillä tulee yhteentörmäyksiä, niin kumpi on tärkeämpää? Omien arvojen mukaisesti eläminen ei siis aina ole ihan yksinkertaista. Kun elämään liittyvissä risteyksissä kompassina toimivat omat arvot, niin ympärillä voi olla ihmisiä, joita omat valinnat eivät aina miellytä. Tässä kohtaa voi olla kyse arvojen välisistä ristiriidoista. Joskus taas subjektiivisuus eli ne kuuluisat värilasit tulevat yhtälöön mukaan. Näissä tilanteissa suvaitsevaisuudella ja sosiaalisella älykkyydellä on iso merkitys. Oman toiminnan suhdetta omiin arvoihin on myös aika ajoin ihan terveellistä tarkastella kriittisesti.

Yritysten osalta arvoihin liittyvä työ on mielestäni erittäin tärkeää. Nodeonin alun osalta hyvänä esimerkkinä toimivat yrityksen toimintakulttuurin rakentumisen ensi vaiheet. Osakkailla oli paljon ajatuksia, minkälainen yrityksen tulisi olla, joista kaikki olisivat varmasti jokaiselle yritykselle toivottavia ominaisuuksia. Hiljalleen sitä kuitenkin huomasi, että osa näistä ei vaan millään juurtunut osaksi toimintaa. Jälkeenpäin on tullut ajateltua, että ehkäpä kyse olikin lähinnä toiveista. Kukapa ei joskus ajattelisi, että voi kun olisin tietynlainen. Sitten toisaalta aidosti omistajien ja johdon kesken jaettuihin arvoihin pohjautuneet ajatukset alkoivat hiljalleen muovaamaan yrityksen tapaa toimia. Yritys on siis aina hyvin paljon omistajiensa ja johtonsa näköinen. Niin hyvässä kuin pahassa.

Loppuun vielä yksi lempilainaukseni, jolla samalla on myös voimakas sidos meidän yrityksen arvoihin.

“It’s amazing what you can accomplish if you do not care who gets the credit!” – Harry S. Truman

Back to top